Tervehdys taas, osa 4 suvaitsee nyt ilmestyä peräti melkein ajoissa, mutta se voi aiheuttaa tylsistymiskatarria tai vastaavanlaisia oireita. Jos niitä ilmenee, kääntykää lääkärin puoleen  älkääkä kommenttien kautta minun… Lukeminen omalla vastuulla. Varoitus: Sisältää perijähöpinää ja lasten kasvua. Mutta tarinaan:

Vanessa ja Puntti olivat tuskin vielä tajunneet Kaisankaan syntymää, kun toinen yhteinen lapsi jo ilmoitteli tulostaan. Vanessa suhtautui asiaan yhtä luonnollisesti kuin Kaisan syntymään, vaikka oli kovilla hoitaessaan kahta taaperoa, huomionkipeää pikkuvauvaa ja vielä Leewiäkin. Onneksi Leewi oli ahkera poika ja muisti myös auttaa äitipuoltaan, vaikkei edes pitänyt hänestä.

- Pikkuveljien puolesta, ajatteli Leewi ja hinkkasi vielä loputkin törkyraidat vessanpytystä.

Puntti piti perheen leivissä käymällä töissä. Hän harjoitteli uutterasti ollakseen vieläkin arvokkaampi työntekijä ja ansaitakseen enemmän. Joka päivä hän sai ylennyksen, mutta kuva kertoo, mistä hän aloitti. Pohjalta.

Koska Puntti oli politiikkauralla, hän oli vakaasti sitä mieltä, että ulkomuodonkin tulisi olla vakuuttava. Hän lakkasi käyttämästä naurettavaa kimonoaan ja leikkautti partansa ja hiuksensa viimeisen bisnesmuodin mukaan. Kajalkynä heitettiin hevon kuuseen.

- Kyllä saan nyt satavarmasti ylennyksen, kun olen tällainen tyyliniekka, kehuskeli Puntti itseään ja keikaroi vielä tovin peilin edessä.

 Vaan tasan ei käy onnen lahjat. Puntti lobbasi muiden mielestä väärin ja siitä hyvästä hän sai kenkää. Jokin potkuissa kuitenkin riemastutti miestä ilmeestä päätellen. Onneksi ylennysbonusten takia rahatilanne ei ollut aivan hälyttävä. (Rahaa on noin 2000 simppaa.)

Jotain mukavaakin tapahtui välillä. Koitti kaksosten syntymäpäivä, ja sen suuremmitta juhlitta he siirtyivät seuraavaan ikävaiheeseen. Ailu täytti taas ensin. Kuvasta näkyy, että hän on vallan paljon äitivainaansa näköinen.

Oula täytti heti perään, ja hän paljastui täydelliseksi kopioksi äidistään, ellei mustaa tukkaa lasketa.

Ei hullumpaa, mutta  nenä ei kyllä ole kaunis…

Puntti ja Vanessa katsoivat parhaaksi, kun toinen lapsikin oli tulossa, avioitua kaikessa hiljaisuudessa. He vaihtoivat sormuksia olohuoneessa yläkerrassa. Puntti muutti nimensä Hakkaraiseksi, koska Vanessa oli tehnyt aloitteen.

Leewi, älykäs kun oli, oli löytänyt tien shakin ihmeelliseen maailmaan. Tuntikausia hän harjoitteli, hioi suunnitelmiaan ja kehittyi varsinaiseksi Kasparoviksi. Vanessaa huvitti katsella, kun Leewi kantoi ensin kuusiosaisen tietosanakirjasarjan penkin korokkeeksi ja alkoi liikutella hevosia, moukkia ja kuningattaria määrätietoisesti.

Kauaa ei tarvinnut Leewin yksikseen pelailla. Ailukin nimittäin kiinnostui pelistä ja liittyi Leewin seuraan.

- Miksi sinun hevonen söi minun moukan, vaikka hevoset syö kauraa, hämmästeli Ailu ja tyytyi vain katsomaan sivusta, kun Leewi teki hänelle shakin ja matin  seitsemällä siirrolla.

- Kysyisin pikemmin, miksi en laittanut hevostani syömään minua vastapäätä istuvaa houkkaa, naljaili Leewi velipuolelleen.

Lasten shakkipeli keskeytyi, kun Vanessan huulilta karkasi valittava voihkaisu:

- Leewi… hae Puntti, soita lääkäri…pian!  Leewi toimi salamannopeasti ja niin päästiin seuraamaan, kun Vanessa saattoi maailmaan pienen, harmaasilmäisen ja kalpean poikalapsen, joka nimettiin Hannuksi. Hannulla on samanlaiset korpinmustat hiukset kuin sisarellaankin.

Vanessa ja Puntti ihastelivat kilvan uutta, täydellistä pienokaistaan. Pojat nyrpistivät tulokkaalle nokkaansa; Kaisassakin oli heidän mielestään riittävästi kestämistä. He kuitenkin yrittivät totutella ajatukseen uudesta velipuolesta sen voimin, että eipä ainakaan Vanessa olisi kiireidensä takia heti tuppautumassa heidän seuraansa, kuten hänellä oli ollut tapana ennen lastensa syntymää.

Pian koitti sekin päivä, kun Kaisa muuttui rääkyvästä sinappitykistä suloiseksi leikki-ikäiseksi tylleröksi. Synttärikuvia ei ole…

Pojat eivät pitäneet laisinkaan pikkusisarestaan, vaan kiusasivat tätä koko ajan häijysti. Vanessa oli tietenkin tyttönsä puolella ja nuhteli heitä kaikesta mahdollisesta.

Vanessan kauhu oli kuitenkin suuri, kun hän näki tyttärensä pulipään.

- Miten hirvittävää! Ovatko isot pojat leikanneet sinun ihanat kutrisi pois, nyyhkytti Vanessa, kunnes muisti, että tytön hiukset eivät olleet vielä koskaan kasvaneetkaan.

Ajan myötä (Lue: peilillä käynnin jälkeen) Kaisa sai suloiset, mustina välkehtivät kutrit.

Puntin mieltä oli jo kauan vaivannut eräs kirja, joka oli möllöttänyt kirjahyllyssä niin pitkään kuin Puntti muisti. Hän oli tehnyt johtopäätöksen, että kirjan täytyi liittyä Maaretiin. Viimein, kun Puntti oli uskaltautunut avaamaan mystisen opuksen, hän joutui pettymään. Hän tavasi sisäsivujen otsikon ääneen tehtyään havainnon, että piteli käsissään jonkinlaista muistikirjaa:

- Mareha…beaivegirji, mitähän se voisi tarkoittaa, hmm?

Puntti ei ymmärtänyt lainkaan, mitä riveille oli kirjoitettu, mutta selvää oli kaksi asiaa: Kirja oli kuulunut Maaretille, koska sen sivut oli riipustettu täyteen Maaretin kulmikkaalla, kapealla käsialalla. Toinen ilmiselvä seikka oli se, että kirjoitus oli vierasta kieltä, arvatenkin saamea.

- Leewi! Tänne tai et saa viikkorahaa kuukauteen! raikui huuto Hakkaraisen talossa.

Leewi sai tehtäväkseen kääntää merkintöjä yhdessä veljiensä kanssa. Leewin huoneesta kuului uskomaton hihitys, kun pojat löysivät joitain ikäisilleen sopimattomia kohtia. Hihitys lakkasi kuin seinään, kun Leewi teki löydön. Hän hiljensi veljensä ja käski Puntin paikalle.

- Puntti, tämä on äiskän päiväkirja. Mutta ei siinä kaikki, löysin  myös jotain, joka voisi oikeasti kiinnostaa sinua. Siinä puhutaan jotain perijästä… Mikä on perijä?

- Käännä! kuului Puntin yksinkertainen komento.

Ja Leewi luki ääneen:

- Maaretin päiväkirja, tiistai 13.6.2005.

Rakas päiväkirja, olen tehnyt päätökseni. Enää ei tarvitse kuin kertoa pojille asiasta, mutta siirrän sen vuosien päähän; en voisi antaa itselleni anteeksi, jos he alkaisivat ymmärtämättömyydessään kiistellä asiasta ja pilaisivat niin välinsä. Olen pyöritellyt tätä asiaa mielessäni niin kauan, että uskon valinneeni oikein.

  Leewistä en tahdo perijää siksi, että hän on liian paljon iljettävän isänsä näköinen ja konkreettinen muisto hänestä. Rakastan häntä suunnattomasti, mutta jokin näkymätön voima estää minua tekemästä hänestä perijää. Pikku Leewi on niin viisas, että kyllä ymmärtää sen.

 Ailu… en oikein tiedä, mitä ajatella.  Hän hurmaava lapsi, mutten tiedä valitako häntä sittenkään perijäksi. Ailu olisi muuten oikein sopiva tehtäväänsä, mutta hän ei ole riittävän sosiaalinen ja vilkas. Pelkään, että hän ei tule löytämään puolisoa itselleen ja siihen sukumme sammuisi.

Jäljelle jäänyt lapseni, Oula, on tuleva perijä. Hän saa kuulla valintani aikuistuttuaan. Toivon, ettei kukaan pojistani luule, että rakastaisin heitä enemmän tai vähemmän kuin muita tämän päätöksen tähden. Tosiasiassa he ovat kaikki minulle yhtä tärkeitä, he ovat Puntin kanssa minulle kaikki kaikessa, koko elämäni.

 Yksi asia kuitenkin askarruttaa minua. Tiedän, että Joonas Karsta on aiheuttanut paljon mielipahaa lukemattomille naisille petollisuudellaan. Olisi ihanaa, jos joku laittaisi hänelle stopin, mutten ole valmis murhatyöhön. Hurja ajatus siihen liittyen pyörii mielessäni: Käskisinkö perijän ryhtyä siihen?

 Pojat, jos koskaan luette tätä, tai luen merkintäni teille, toivon ymmärrystä. Onnea perijälle ja muille, tasavertaisesti. Älkää koskaan kadottako kieltänne tai juurianne, pitäkää suvun lippua korkealla. Olin sitten vieressänne tai muualla, elävä tai kuollut, nuori tai vanha, hassahtanut tai järjissäni, toivon teidän tietävän tämän: Rakastan teitä, ikuisesti. 

Oula tuijotti tyrmistyneenä ja epäuskoisena. Oliko äiti tosiaan valinnut hänet, juuri hänet perimään talon ja kaiken, antanut hänelle arvokkaimman lahjansa. Mikä hänet oli erottanut veljistään, tehnyt niin ainutlaatuiseksi, että oli tullut valituksi, vieläpä sylilapsena. Sitten Oulaan hiipi syvä tyytyväisyys ja vastuuntunto ja hän otti kasvoilleen päättäväisimmän ilmeensä.

- Tämän minä vien kunnolla loppuun asti, otan elämäntehtäväkseni. Kukaan ei voi minua estää, ei edes Joonas Karsta.

Oula piilotti äitinsä päiväkirjan muiden kirjojen taakse, niin huolellisesti, ettei sitä enää kaivettaisi esiin. Hän yritti rauhoittua kaikin keinoin, mutta se ei oikein ottanut onnistuakseen. Oulaa ärsytti tavattomasti, että Vanessa ei ollut millänsäkään tästä mullistavasta tiedosta, vaan jutteli Puntin kanssa työasioistaan ja Hannun lähestyvistä syntymäpäivistä. Punttikaan ei tuntunut välittävän.

- Jos isi ja Vanessa eivät ymmärrä, täytyy puhua Leewin ja Ailun kanssa, totesi Oula ja kapusi rappuset yläkertaan.

Onneksi Ailu ja Oula unohtivat yhdessä kaikki vakavat asiat ja kävivät leikkimään autoillaan.

- Nyt Mersu kurvaa rapakosta ja kastelee sinun Action Man -ukon! riemuitsi Oula ja niin kaksoset uppoutuivat muoviautojen maailmaan.

Hannu oli seuraavien synttärijuhlien sankari ja komean kaakun luona hän siirtyi taaperoikään. Sisarukset hurrasivat ja soittivat jänisräikkiään, lukuun ottamatta Kaisaa, joka hänkin oli iloinen uudesta leikkikaverista.

Heti perään koitti Leewin neljätoistavuotispäivä. Ainoastaan Vanessa oli todistamassa tätä kasvupyrähdystä.Hän oli onnellinen siitä, että Leewi voisi pian auttaa yhä useammissa talon töissä ja häipyisi joskus yliopistoonkin. Varoitus: Seuraavassa kuvassa jotain kauheaa.

Katsokaa, mikä konkkanokka! Maaret taisi olla oikeassa siinä, ettei Leewistä kannattanut tehdä perijää. Huhhuh! No, ei se nyt niin paha ole, ihan ok:han Leewi on. Nenä vain sopisi mainiosti HRG-haasteen aloittajasimille tai petolinnulle.

Vanessa osoittautui hedelmällisemmäksi kuin kani, hän rupesi odottamaan taas vauvaa. Jostain syystä perheen joukosta ei kohonnut kovinkaan innokasta hurraahuutoa, kun hän toi uutisen julki.

Lapsirakas Punttikin hermostui hiukan vaimolleen ja muistutti, että talon tilat ovat rajalliset. Loppujen lopuksi hän kumminkin oli innoissaan tulevasta perheenlisäyksestä.

Vanessa oli muutenkin kurja kokki, mutta raskauden aiheuttama väsymys usutti hänet vieläkin kehnompiin tuloksiin. Hän valmisti pöperönsä useimmiten pilaantuneista aineksista ja onnistui vielä polttamaan ne pohjaan. Kammottavista ruoista saivat kärsiä kaikki, mutta Puntti teki joskus itselleen onnistuneemman aterian. Lapsilla ei ollut valinnanvaraa: myrkyty Vanessan kököistä tai näly kuoliaaksi! Ailu valitsi ensimmäisen, mutta kärsikin lähes koko lapsuutensa ajan jatkuvasta ruokamyrkytyksestä.

Huonot ruoanlaittotaidot kävivät jopa vaarallisiksi siinä vaiheessa, kun Vanessa onnistui sytyttämään keittiön tuleen. Ensimmäisellä kerralla hän sai onneksi tulen talttumaan omin voimin vaahtosammuttimella. Hannun hän pelasti ensin kantamalla pojan alakertaan ja muutkaan eivät tulleet hankkimaan huonoa hygieniaa ylös, joten vahingot jäivät tällä kertaa väliin.

Toisellakin kerralla oli onni myötä:

- Liekkejä! Tulimeri valtaa kauniin kotimme! Vanessa hätääntyi, mutta onneksi älysi taas viedä Hannun alakertaan. Puntti sen sijaan säilytti tyyneytensä ja hälytti palokunnan paikalle. Lopulta kaikki koikkelehtivat palavassa keittiössä kauhistelemassa tulipaloa.

Onneksi palokunnan ripeä toiminta pelasti Hakkaraisten talon. Tämä riuska palonainen sai urotyöstään osaksi myös poikien ihailun.

- Minäkin haluan isona palomieheksi! ilmoitti Oula naiselle palvova katse silmissään.

Palonainen alkoi selostaa Oulalle letkujen käärimistä ja jauhesammuttimen testaamista, josta Oula tylsistyi kuoliaaksi ja alkoi suunnitella arkeologin uraa.

Puntti rakasti toki kaikkia lapsiaan, mutta pikku Kaisa sai hänet äitymään oikeaksi lässyttäjäksi.

- Isin pikku kulteli! Sano ISI! kehotti Puntti tenavaansa, mutta kun Kaisa vain katseli häntä pyörein silmin, Puntti päätteli taitojenopetuksen ajan koittaneen.

Alkoi raivokas koulutusjakso ja mahtimaidon avulla kumpikin taapero onnistui oppimaan kaiken. Varsinkin Kaisa oli oikein oppivainen tytteli. Puheopetus ja kävely sujuivat upeasti ja potalle taaperot opetti heidän isoveljensä Leewi. Hannu ja Kaisa olivat esimerkillisiä taaperoita!

Seuraavana opin askeleena Hannulle ja Kaisalle kaivettiin varastosta kavalkadi opettavaisia leluja.  Nekin saivat aikaan paljon hyvää. Oula ja Ailu menivät katsomaan taaperoiden huonetta ja oksennuskin oli Oulalta lentää, kun hän näki vanhoja tuttujaan.

- Kanikupoli… ei voi olla totta, vaikersi Oula ja yökkäsi teatraalisesti.

Koulunkäynti kuului luonnollisesti poikien elämään. Joka päivä tämä ruma ukko haki heidät kidutuskammioon. Kaikki olivat mallioppilaita ja saivat kympin todistukset. Puntti oli ylpeä lapsistaan, varsinkin silloin kun he kantoivat kotiin ainaisia palkintorahojaan.

Tuossapa se todistus onkin. Ei tullut ihan ekana päivänä, mutta jo toisena kummallekin. Puntti suhtautui kaksospoikien koulunkäyntiin kiinnostuneemmin kuin Leewin, ja jopa autteli heitä läksyissä joutessaan. Hän iloitsi koulumenestyksestä melkein yhtä paljon kuin pojat itse ja tarjoutui illalla tekemään poikien lempiruokaa keittiömestarin kanasalaattia Vanessan ryötteiden sijaan, ja se motivoi poikia vieläkin ahkerammiksi koululaisiksi.

Eräänä päivänä Ailu oli oivaltanut, että Vanessan pöperöistä ei tarvitse kärsiä enää kauaa, jos opettelee laittamaan ruokaa. Tuntikaudet poika paisteli kakkujaan leikkiuunissa eikä käräyttänyt niitä kertaakaan. Kokkiohjelmallakin pari pistettä hankittiin. Ruokaoppaista tuli Ailun pyhiä kirjoja ja hän painoi mieleensä omelettien ja omenapaistosten salaisuudet.

Oula puolestaan omistautui maalaustaiteelle ja oli poikkeuksellisen taitava ikäisekseen. Kukkataulu oli pojan toinen maalaus ja seuraavaksi hän siirtyi muotokuviin.

- Tua maalaushäkkärä oli kyl hyvä hankinta, Puntti mainitsi Vanessalle ja esitteli Oulan maalauksia vaimolleen. Vanessa ihastui ikihyviksi ja suorastaan rukoili omistakin lapsista tulevan sellaisia maalareita kuin Oula. Hän suostuikin olemaan seuraava maalausmalli.

Oula maalasi Vanessasta taulun, jossa hän luki kirjaa sohvalla maha pinkeämpänä kuin pallokalalla. Maalaus onnistui upeasti ja päätyi vanhempien huoneen seinälle. Seuraavaksi Oula ikuisti Puntin kankaalle. Sitten oli vuorossa Lentävää Hollantilaista esittävä kuva kaksospoikien huoneeseen.

Sillä välin kun yläkerrassa kehitettiin stipenditaitoja, tapahtui alakerrassa vallan muuta. Vanessan synnytys oli alkanut. Ilman vaikeuksia maalimaan putkahti isosisaruksiensa näköinen pikkutyttö. Nimeksi valittiin Johanna. Syntymää oli katselemassa ainoastaan Leewi, joka lähtee yliopistolle jahka on maksimoinut logiikan. ( Ehkä kunnonkin.)

 Elämä jatkui entisenlaisena. Pojat kävivät koulua…

… ja aikuiset työntekoa. Vanessakin meni töihin upeassa asussaan ja Puntti etsi uuden työn itselleen musiikin tiimoilta. Hän suorastaan paloi halusta kivuta arvoasemiin uudessa työssään ja kehitti taitojaan sekä hankki ystäviä. Kaikki tämä suuntasi rahavirrat Hakkaraisille, ja elintaso nousi.

Pojat lähtevät kaikki yliopistoon yhtä aikaa kunhan kaksoset ehtivät täyttää ja  anoa stipendejä. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.

Siinäpä se,tällä kertaa tällainen. Kommentin jättäminen ilahduttaa aina, joten kommatkaa. Linkityksiäkin voin tehdä. Kiitos kaikille minut linkittäneille ja anteeksipyyntö niille, jotka olen unohtanut linkittää. Muistuttakaa, jos niin on sattunut käymään.

Seuraava osa sisältänee kotielämää ja vähän yliopistoa, mutta eipä siitä sen enempää. Se kuitenkin ilmestyy elokuun puolella, toivottavasti ennen koulun alkua. Kiitos ja kumarrus.