Tässä se nyt viimein on: jakso 5! Viivytys johtui siitä, että päivitin myös toista tarinaani Koivuloita, ja laiskotti niin mahdottomasti. Lisäksi Jorbanjargoilla on niin hauskaa pelata, etten malta edes kirjoittaa osia. Nyt voikin huomata, että peliin on ladattu nipullinen uusia hiuksia ja uudet korvaavat silmät. Korvaavat ihotkin latasin, mutta ne eivät toimineet, vaan simien iho muuttui käsittämättömäksi numerosörsseliksi. Jos joku löytää hyvät zip-muotoiset, pienikokoiset korvaavat ihot, joissa on myös kauniit tummat sävyt, vinkatkaa ja linkatkaa. Ja kommentteja pitää latoa tiskiin!

( Huomasin jo vähän aikaa sitten, ettei arkistoni oikein toimi, vaan nelosjakson nimeä painaessa esiin tuleekin kolmonen. Korjaan asian heti kun viitsin.)

 

 

Juhlaputki ei päässyt vielä pitkään aikaan laantumaan Jorbanjargan/Hakkaraisen talossa. Kaisa täytti viisi vuotta ilman sen suurempia pirskeitä. Hänestä tuli äärimmäisen sievä tyttönen, oikein harmi etten voi tehdä hänestä perijää.  Kaisa ilahtui kouluun pääsemisestä kovasti ja oli mitä ahkerin oppilas. Puntti hellitteli Kaisaansa yhä lapsistaan eniten, vaikka hänelle olikin juuri syntynyt pieni Johanna.

 

Missäs on kaikki kakkukuvat?

Pikapuoliin Ailusta ja Oulastakin tuli teinejä. Heidän vahvat piirteensä vahvistuvat edelleen, joten Oulasta tuli siis huippuruma isoine nenineen.

 Ailu oli rauhallinen urheilijapoika, mutta Oulasta kehkeytyi pikemminkin oikutteleva taiteilijasielu. Siinä missä Ailu purki angstiaan lihasojentimeen, kävi Oula spreijaamassa seiniä sekä rähisemässä ja ryyppäämässä kylän poikien kanssa. Vanessa ja Puntti olivat autuaan tietämättömiä pojan epäilyttävistä harrastuksista, sillä ovela Oula piti koulumenestyksensä silti korkeana ja onnistui piilottamaan röökinsäkin.

   Leewin ja Oulan ennen niin veljelliset ja lämpimät välit pääsivät kiristymään pahanpäiväisesti kaikessa myllerryksessä. Pojat tappelivat alinomaa, ja Oulan nenä murtui näissä kahakoissa. Verissä päin he hakkasivat toisiaan vailla minkäänlaista veljesrakkautta. Oulan ja Leewin välit tulehtuivat lopullisesti juuri enne opiskelemaan lähtöä.

 

Pikku Hannukin näkyy ehtineen taaperosta tenavaksi. Hannu ei ole mikään silmänilo, muttei se haittaa, koska hän ei kuulu perijäsukuun.
Hannu pelaili isänsä kanssa palloa miesten kesken, koska tyttömäinen Kaisa ei tahtonut liata vetimiään ulkona. Puntti tunsi itsekin lapsellista riemua heitellessään poikansa kanssa palloa, koska hänen lapsuutensa ei ollut aina ollut mitään ruusuilla tanssimista. Jotenkin myös Maaret tulvahti Puntin mieleen. Tällä pallol me härnättiin toisiamme, muisti hän ja tajusi kaipaavansa vaimovainajaa vieläkin, näiden onnellisten vuosien jälkeen.

 

Kun Puntti ja Vanessa viimein huomasivat poikien kränän ja taistelun, he päättivät lähettää nämä opintielle yliopistoon. Paikaksi valittiin Aavikko-opisto Kalkkarokäärmeen lohduton ja ankea asuntola. Keltainen taksi vei Ailun, Oulan ja Leewin pois jo rakkaaksi käyneestä Hakkaraisen talosta. Yksi aikakausi oli päättynyt.

  Pitkän ja hikisen matkan jälkeen asuntolan harmaa hahmo piirtyi heidän eteensä. Taksimies heitti koko revohkan ulos ja jätti toistensa ja matkalaukkujensa varaan aloittelemaan sivistyksen hankintaa.

  Sivistyneeltä ei kyllä tuo heti puhjennut tappelu näytä, ja Ailu sai hävetä silmät päästään lapsellisesti käyttäytyviä veljiään. Hän kiiruhti sisään varaamaan huonetta ja sai sellaisen, jopa tietokoneella varustetun. Tulevaisuus näytti jo hieman valoisammalta.

 

Ensimmäiset päivät eivät olleetkaan niin hankalia kuin pojat olivat kuvitelleet. Asuntolassa asui mukavaa porukkaa, öykkäröintikavereita Oulalle ja tyttöjä iskettäviksi. Ailu löysi jo parin päivän päästä asuntolaan muuttaneen ujon Viljan. Vilja ei ollut erityisen kaunis tai sykähdyttävä, mutta hän sai Ailun heti kiinnostumaan. Vilja avautui hänelle käytännössä heti, ja pian Ailu huomasi olevansa älykkäässä, syvällisiä pohtivassa keskustelussa Viljan kanssa.

  Vilja oli erilainen kuin asuntolan muut tytöt. Hän ei lähtenyt bilettämään joka ilta ja elänyt vain miesten iskemistä varten. Hän oli älykäs ja mielenkiintoinen persoona. Keskustelu jäi pilkahtelemaan Ailun mieleen vielä pitkiksi ajoiksi.

 

Päivää ei kulunut, etteivät Oula ja Leewi olisi tapelleet. Eräänäkin iltapäivänä, kun Ailu tuli luennolta asuntolaan, hän sai ensi töikseen huomata nurkassa kytevän kaplakan. Pian se yltyi täysmittaiseksi taisteluksi.

  Ailu meni huoneeseensa häpeämään. Miten niin ihanista ja lämpimistä veljistä oli nyt tullut tuollaisia kriminaaleja? Mikä oli syy siihen, sitä ei tiennyt kukaan. Ailu oli kuullut veljiensä riitelevän perijäasioista ja jostain Joonas Karstasta, jota Ailu ei edes tuntenut. Hän epäili, että äidin viimeinen tervehdys saattaisi liittyä asiaan.

  Hän havahtui mietteistään vasta, kun asuntolan yhteispuhelin pärähti soimaan. Sen metallinen pirinä kuulosti nyt kuin joltain sulosäveleltä. Ailu kiirehti vastaamaan.

  - Halojaa, kuka siellä? Ai Puntti…

 

Pitkän keskustelun jälkeen Ailu sulki puhelimen. Hän värisi toisaalta innosta, mutta oli myös yllättynyt ja jopa vihainen. Ailu huoahti. Tämä muuttaisi kaiken.

  Puntti oli ilmoittanut Ailulle, että oli löytänyt Maaretin testamentin. Se ihmetytti häntä, koska oli luullut, että äiti ei ollut kerennyt sellaista tehdäkään. No, Puntti oli lukenut puhelimessa saamenkielisen tekstin ääneen ja Ailu oli siitä havainnut sanat poikani Ailu…perijä sittenkin. 

   Oulasta ei siis tulisikaan perijää! Kaikki rähinät ja tappelut olivat olleet turhia, kaikki se viha ja häpeä, mitä pojat olivat tahoillaan tunteneet! Kaikki kuulosti niin uskomattomalta, niin oudolta ja juhlalliselta. Toisaalta Ailu oli heti huomannut, ettei teksti ollut kovinkaan pätevää saamea eikä äidinkielenään saamea puhunut nainen olisi oikein voinut sitä kirjoittaa… vai oliko? Ailu tiesi myös, että Puntti oli alkanut opiskella saamea  Maaretin kuoleman jälkeen, joten oliko hänellä näppinsä pelissä?

  Yhtäkkiä Ailun mieleen tulvahti ajatus. Oliko Puntti tekaissut muka ”testamentin” välttääkseen Oula -rähisijän tulemisen taloonsa ja hyötyäkseen itse jopa teostaan? Olisiko isä, rakas isä voinut sellaista tehdä?

  Vilja kutsui Ailua yläkerran oleskeluhuoneeseen.He olivat tapailleet siellä jo useina päivinä. Ailu juoksi heidän tavanomaiseen tapaamispaikkaansa ja päätti syöksyä siihen, mitä tuleman piti. Ensimmäinen askel saattaisi hyvinkin liittyä Viljan valloittamiseen…

 

Vilja halasi Ailua tervehtien tätä iloisesti ja valitteli jäykkää niskaansa. Ailu suostui hieromaan Viljan kipeytyneitä lihaksia ja rupatteli samalla tytön kanssa. Vilja antoi jälleen kerran Ailulle kiehtovan kuvan itsestään, ja se sai nuorukaisen hymyilemään. Ystävyydestä kehkeytyisi vielä jotain.

  Iltapäivä kului rattoisasti jutellessa ja Viljakin hymyili Ailulle, silmiin katsoen. Olisiko jo seuraavan askeleen aika?

 

Ailu flirttaili Viljalle jatkuvasti, mutta vasta kun Vilja tuli lähemmäksi häntä ja vastasi flirttiin, rohkeni Ailu toteuttaa halunsa. Hän suuteli Viljan kanssa pitkään ja onnellisesti, ja maailman murheet tuntuivat siliävän saman tien. Mitä olisi väliä, kuka on perijä ja mitä on häpeä, kun Vilja oli lämpimänä hänen sylissään ja unelmat olivat täyttyneet? Koko maailma oli avoin, ja hän liihotteli taivaanrannan purppuraisissa pilvissä Viljan kanssa.

 

Illan tunteina Ailu tuli entistä varmemmaksi siitä, että Viljasta tulisi hänen rakastettunsa ja ehkä jopa vaimonsa. Viljakin näytti aivan umpirakastuneelta. Ailu oli jo mielessään päättänyt, ettei hän jäisi opistolle homehtumaan vaan muuttaisi niin pian kuin mahdollista perintötaloon. Vilja varmasti seuraisi häntä. Ailu aikoi myös pian kihlata tyttönsä. Tulevaisuus näytti ruusuiselta.

 

Seuraavana torstaina hän jo nousi taksin kyytiin palatakseen kotiin. Oula ja Leewi jäivät vielä haahuilemaan yliopistolle;  Leewi lukemaan lakia ja Oulasta Ailu ei edes tiennyt, mitä hän opiskeli.

  Ailu opintojen keskeytyminen ei haitannut. Töitä saisi myös lukion papereilla, jotka olivat Ailulla ihan kohtuulliset. Sitä paitsi jos Viljalla saisi rahakkaan työn, ei Ailun välttämättä täytyisi töihin mennäkään. Jos Vilja ylipäätään suostuisi muuttamaan yhteen.

 

(Tästä eteenpäin on pari kuvaa kanttuvei.)

Kotiin päästyään Ailu tahtoi hieman uudistaa ulkonäköään ja alkaa järjestellä elämäänsä uudelle mallille. Taakse oli jäänyt se epävarma, lihaksia treenaava teinipoika, joka ei oikein tiennyt mistään mitään. Lihaksiaan Ailu toki vielä treenasi, mutta nyt hänen elämällään oli tarkoitus. Huomenna hän esittelisi Viljan Puntille ja pyytäisi tätä luokseen asumaan.

  Onnea varjosti vain yksi asia: Puntin ja Vanessan liitto oli karahtanut kiville ja Vanessa, Hannu ja Johanna pakkailivat tavaroitaan. Kaisa jäisi asumaan Jorbanjargan taloon isänsä kanssa. Talossa vallitsi jotakuinkin masentunut tunnelma. Ailu olisi mielellään viettänyt iloista elämää ja riemuinnut sydämensä kyllyydestä, mutta tässä talossa se ei ainakaan nyt tainnut onnistua. Miksi kaikilla muilla meni niin huonosti, kun kerrankin onni potki Ailua!

 

 

Puntin silmäkulmassa kimalsi kyyneliä, kun hän jäi jo toisen  kerran yksin. Onneksi Vanessa ja hän olivat eronneet melko rauhallisesti ja Kaisa oli jäänyt Puntin luokse. Nämä asiat lievensivät erotuskaa. Ailunkin tuli melkein ikävä suloista pikku siskopuolta ja veikeää Hannua. Vanessaakin hän oli oppinut jopa sietämään näiden vuosien aikana. Talo kumisi tyhjyyttään, kun Ailu ja Puntti viimein uskaltautuivat sisälle. Tyhjyys tulisi vielä kuitenkin täyttymään.

 

Ailu halusi odottaa vielä hetken, ennen kuin houkutteli Viljan luokseen. Kihlajaisilo ei oikein sopinut vasta yksin jääneelle Puntille, mutta onneksi tämä osasi iloita nuorten onnesta. Vilja  suostui kuin suostuikin muuttoon ja lopetti opiskelunsa Ailun tähden. Samaan syssyyn saatiin vielä viettää Viljan kaksikymmenvuotispäivätkin, sillä Ailu oli sattunut pyytämään häntä luokseen juuri syntymäpäivänä.

Tällainen Viljasta tuli ensimmäisen muodonmuutoksen jälkeen. Hän tulee vielä läpikäymään useita sellaisia, kun olen aina ladattuani uusia hiuksia tahtonut kokeilla niitä Viljalla. Hän ei ole mikään Miss Radosims, mutta ei mikään suurrumiluskaan. Ihan siedettävä, mutta seuraavan perijän puolison tulen valitsemaan huolellisemmin.

  Viljan tyyli oli hieman tyttömäinen ja hän halusi laittaa kiiltävänmustat kutrinsa kahdelle somalle saparolle. Hän kävi penkomassa vielä Vanessalta jääneitä vaatteita ja valitsi viheriän kauluspaidan ja reisitaskuhousut sieltä. (Ne eivät näy kuvassa, vaan ruma ulkoilutakki, no huh yuuh!)

 

Ailu halusi olla kunnon mies ja etsi heti imagolleen sopivia töitä. Kun armeijakin oli vielä käymättä, päätti Ailu ryhdistäytyä ja käydä sen. Suoritettuaan pakollisen palveluksen hän jäi töihin kasarmille, jääkäriksi ja myöhemmin vielä alokkaita kouluttamaan. Hänen kovasta kunnostaan oli tällä alalla todella etua ja ylennyksiä satoi kuin räntää toukokuussa.

   Liikunnan ja työnarkomanian lisäksi Ailulla oli vielä yksi harrastus, tähtien tarkkailu. Hän oli saanut Viljalta kipinän tähän harrastukseen ja se todella oli vienyt hänet mukanaan…

  Eräänä yönä, kun Ailu oli ollut katselemassa kuunpimennystä, hänet oli vallannut outo tunne ja hän oli nukahtanut. Ja mikä oudointa, hereille Ailu oli havahtunut talon katolta. Olikohan saunakaljoilla osuutta asiaan? Vai Viljalla? Joka tapauksessa, jotain kummallista siinä oli tai kyseessä oli ollut vain mauton pila.

Kuva hiidessä.

Tuore kihlapari ei malttanut pitää näppejään erossa toisistansa ja makuuhuoneen sängyn jousitusta koeteltiin joka yö. Puntti makasi tuolloin yksin Leewin vanhan makuuhuoneen kapealla sängyllä ja mietti Vanessaa ja jopa Maaretia. Näinä yksinäisinä öinä Maaret oli tullut usein hänen mieleensä, enemmän kuin koskaan aiemmin. Olisinko mää vielä sun kaa yhes jos kualema ei ois erottanu meitä?

 

Ailu oli lihonut kovasti sitten viime kuukausien. Vilja moitti, että varuskunnan munkit olivat tainneet maistua liiankin hyvin ja käski Ailun mennä lääkäriin mittauttamaan kolesterolin huomatakseen, miten epäterveellisesti söi. Tutkimustulokset näyttivät kuitenkin vallan muuta. Hänen mahassaan kelli pieni vieras ulkoavaruudesta! Ihmettyneenä ja melkein häpeissään Ailu meni kotiin ja paljasti totuuden Viljalle. Vilja ei ensin uskonut, mutta katsottuaan röngtenkuvia  hänkin joutui toteamaan asian. Itse asiassa Vilja tuntui olevan innoissaan pienokaisesta. Taloa laajennettiin lastenhuoneella, sinne ostettiin sievä pikku liekku ja koko sisustus uudistettiin halvasta hienostuneemmaksi. Puun eri sävyt toistuivat joka huoneessa.

 

Vilja sen sijaan heti oksenneltuaan ensimmäisen kerran uudenkarheaan posliinipyttyyn tiesi, mitä tuleman piti. Puuhastelut olivat tuottaneet tulosta! Miten ihastuttavaa. Muut ottivat asian ihan niin kuin se olisi ollut itsestäänselvyys, olihan pienokainen tulossa, niin sama oliko niitä toinenkin. Saisiko tämä lapsi silti synnyttyään tarpeeksi huomiota, jos siitä kilpailemassa olisikin myös vihreä lapsukainen?

(huom. Viljan uudistettu ulkonäkö)

 

Aliensynnytys koitti aiemmin kuin kukaan oli voinut aavistaa. Vain muutamia kuukausia oli kulunut oudosta nukahtamisesta, kun pikkuinen jo pyrkikin maailmaan.

   Erinäisten kummallisten tapahtumien jälkeen Ailun käsillä kuitenkin lepäsi pieni vihervä olio. Hän muistutti ihmistä siinä määrin, että Jorbanjargat uskoivat voivansa peittää tapauksen outouden naapureilta. Ailu tahtoi, että hänen pieni lapsensa saisi turvallisen ja rauhaisan lapsuuden eivätkä sitä häiritsisi toimittajat tai tiedehörhöt.

 

Ailu laski hennon vauvansa kehdon pehmeisiin vällyihin. Lapsi hengitti rauhallisesti ja vääntelehti tällä oudolla planeetalla. Kaikkea sitä sattuikin.

  Lapsi osoittautui pikku pojaksi, ja hänet ristittiin Nilsiksi. Nilsillä oli valtavat lamppusilmät, mutta juuri samanlaiset kuin isällään värinsä puolesta.

 

Viljalla oli salaisuus. Hän oli pystynyt peittämään sen Ailulta tähän asti, mutta ei tiennyt, miten se jatkossa onnistuisi.

  Täysikuu lähestyi taas, ja se sai Viljan miettimään, kuinka kauan tätä näytelmää vielä voisi jatkaa. Tavallisen ihmisen näytelmää, joka ei pursunnut harmajaa karvaa tai teräviä kynsiä. Vilja oli ihmissusi.

  Häntä oli purtu lapsena, ja siitä lähtien susi hänen sisällään oli rajoittanut hänen elämäänsä. Leirikoulujen aikaan pikku Viljalla oli aina ollut kurkkumätä tai keuhkotauti, ja opiskelijabileisiin Viltsu ei vain jaksanut mennä. Vilja oli kurkkuansa myöten täynnä selittelyä. Kauanko tämä selitys vielä menisi läpi Ailulle? Lapsikin syntyisi pian, ja se tapahtuisi todennäköisesti täydenkuun aikaan, hänen tuurillaan. Kuka uskaltaisi auttaa synnyttävää hirviötä?(Taas olen mennyt ronkkimaan Viljan hiuksia.)

 

Ailu halusi pikimmiten naimisiin kihlattunsa kanssa, varsinkin kun oli vielä vauvakin tulossa. He päättivät järjestää talvihäät Maaretin muiston kunniaksi.

  Häät olivat hyvin pienimuotoiset, vain lähimmät ystävät ja perhepiiri. Ohjelmaan kuului tietysti lumisotaa.

 

Herkkä hetki toimitettiin ovenraossa, kun Ailu otti valkokultaiset topaasisormukset esiin ja rengasti nuorikkonsa. Vilja teki samoin Ailulle. Nyt he olivat herra ja rouva Jorbanjarga sekä pikku Nils, ja pian idylliä tulisi täydentämään vielä toinen tuiteli, toivottavasti tyttö. Vain Volvo puuttuisi.

 

Kolmen viikon kuluttua häistä, kun kuu oli täysi, alkoi Vilja saattaa lasta maailmaan, ihmissutena. Hän huusi apua, mutta katui tekoaan heti suljettuaan suunsa, sillä nyt viimeistään salaisuus paljastuisi.

 

Puntti oli kuullut kiljaisut pihamaalle ja ryntäsi auttamaan miniäänsä. Hän hyppäsi kuitenkin kauhusta ilmaan havaittuaan Viljan harmaan turkin ja torahampaat. Viljan sylissä sen sijaan lepäsi pieni lapsi, mutta kiljunta sen kun yltyi.

Puntti sieppasi tummatukkaisen tytön syliinsä, ja saattoi vain katsella, kun Vilja alkoi saattaa maailmaan kaksosparin toista puoliskoa. Onneksi synnytys oli helppo ja sekä äiti ja lapsi selvisivät ehjin nahoin siitä huolimatta, ettei lääkäri ehtinyt apuun.

  Viljan salaisuus oli paljastunut nyt Puntille ja Ailulle, mutta onneksi se ei järkyttänyt heitä paljoakaan. Enemmän Ailu oli kummastunut kaksosista. Kummatkin olivat tyttöjä. Tummat hiukset ja toisella harmaat, toisella kultaiset silmät. Tummempi, harmaasilmäinen nimettiin Girsteksi ja kultasilmä Káreksi. Heille ostettiin kehdot Nilsin huoneeseen ja Nils sai siirron yläkertaan. Ainakin nyt perhe oli täydellinen.

 

Tuleeko lapsia lisää? Millainen teini-ikä Kaisalle tulee? Millaisia lapsista tulee vartuttuaan? Tapahtuuko jotain yllättävää? 

Enemmän juttua tulee aika pian, kuvat on jo otettu osa kuutoseen, toivottavasti osa miellytti, ja joka tapauksessa heittäkää kommentteja!

-Gurami